Olemme kaikki saneet ”rakkauskirjeitä” verottajalta: korjauskehotuksia ja selvityspyyntöjä. Alati muuttuvien sääntöjen takana on hyvää tarkoittavat instanssit. Mutta ovatko vaatimukset reiluja pienimpiä toimijoita kohtaan?

Osallistuin viime viikolla verohallinnon ylitarkastaja Pirkko Vuoren vetämään koulutukseen. Aiheena oli tiedonantovelvollisuuden tulevat muutokset... Kuinka joku voikin saada niin inhimillisen otteen rakentajan ilmoitusvelvollisuudesta: Yhdessähän me tässä toimimme - minä ja paras kaverini verottaja. Vuori on ehdottomasti yksi valovoimaisimmista kouluttajista ikinä. Lentosuukko Pirkolle!

Olen työskennellyt Viherpoikain paperinpyörittäjänä kahdeksan vuotta. Tänä aikana uutta opeteltavaa on tullut joka ikinen vuosi. Rakennusalalle on tullut velvoitteita kerätä dataa ja ilmoittaa kerätty data pyydetyssä muodossa verohallintoon. Varsinkin tämä ilmoitusten muotovaatimus on välillä aiheuttanut turhautunutta hiusten repimistä ja karjuntaa. Verottajan rajapintaa on onneksi paranneltu, mutta edelleen vain täydellinen ilmoitus voidaan jättää. Jos yksikin tieto on virheellinen, tiedosto ei mene läpi miltään osin. Tämä on se verottajan vähemmän inhimillinen puoli. Rajapintojen kanssa ei kannata jäädä yksin tappelemaan. Pitää lähteä ihmisten ilmoille hankkimaan tietoa ja vaihtamaan kokemuksia. Kun omat konstit loppuvat, löytyy varmasti joku, joka pystyy auttamaan. Meitä on monta.

Tiedonkeruuta ja omavalvontaa on siis tullut harjoiteltua. Ensin kerättiin työntekijätietoja ja urakkatietoja. Nyt kerätään myös tuloverorekisteriin toimitettavat tiedot. Tilaajavastuulain mukaiset tiedot ja selvitykset on pitänyt kerätä ja valvoa jo kauan. Myös tekijöiden kuuluminen veronumerorekisteriin on valvottavien listalla. Lisäksi rakennustyömailla toimivilta edellytetään melkoinen pakka kortteja todisteeksi ammattitaidosta: työturvakortti, tulityökortti, tietyökortti, ensiapukortti… Korttien voimassaoloa on tietenkin valvottava.

Kortit ovat voimassa viisi vuotta kerrallaan. Tämän jälkeen työntekijän täytyy jälleen käydä kurssi. Kurssit maksavat ja niihin menee kokonainen työpäivä, joihinkin kaksi. Kyllä tulee korttipakalle hintaa! Mielestäni ajatus näiden korttien takana on hyvä – korttien avulla voidaan selkeällä tavalla osoittaa kaikille osapuolille, mitä kukin työntekijä osaa. Mutta korttikoulutuksista on paisunut valtaisa bisnes. Se ei varmastikaan ollut alkuperäinen tarkoitus.

Dokumentointia ja omavalvontaa tehdään myös työmailla: oma ja vieras työvoima, perehdytykset, työmaapäiväkirjat, erilaiset mittaukset… Lista on piiitkä. Eikä dokumentointia tehdä ainoastaan puhtaasta dokumentoinnin riemusta. – Sanktiot puutteellisesta dokumentoinnista ovat melkoiset. Esimerkiksi vakavan työtapaturman satuttua alkaa ankara syyllisten etsintä. Oletuksena on, että joku on tehnyt jotakin rangaistavaa. Esimiehen ja työnantajan täytyy voida todistaa, että työmaalla on toimittu oikein. Tässä vaiheessa huolellisesti tehty dokumentointi on kullanarvoinen.

Tilanne on ristiriitainen, sillä tarkoitusperät ovat hyvät, mutta rumbasta on tullut raskas.

Kun ottaa huomioon, ettei taloja yleensä rakenneta paperista, muodostavat paperityöt rakentamisesta käsittämättömän suuren osan. Järjestelmä, jossa erilaisia voimassaoloja, ilmoituksia, rekistereitä, seurantaa, valvontaa ja muuta paperityötä edellytetään näin paljon, suosii isoja toimijoita. Kaikki lisävaatimukset satavat suoraan suurten laareihin. Pienissä rakennusalan yrityksissä, joissa ei ole osastoa taikka henkilöä paperitöitä tekemässä, tekee ne joku omien hommiensa ohessa. Usein yrittäjä itse. Siinä eivät someryhmien jaxuhalit varmaan paljoa lämmitä, kun on ensin paiskinut päivän hommia työmaalla ja ryhtyy kotona illan päätteeksi paperitöihin.

Vuoteen 2011 saakka Viherpojissa oli pärjätty kokonaan ilman omaa toimistotyöntekijää. Silloin minun ensimmäiseen työsopimukseeni kirjattiin viisitoista viikkotyötuntia. Se tuntui tuolloin riittävältä ajalta paperien pyörittämiseen. Töiden lisäännyttyä minusta tehtiin täysipäiväinen. Nykyisten vaatimusten alla tuntuu välillä, etten minä enää edes riitä; tarvittaisiin vielä desimaaleja päälle. Minä olen elävä todiste rakennusalan tukitoimien määrän hurjasta kasvusta.

Tekstin takana: 

JOHANNA SOUKKIO, Viherpoikain toimistopäällikkö, paperinpyörittäjä iänikuinen

Kerhon kannattaja – oranssi kevät ja kultainen kesä

Intohimoinen meloja – ellei tule kesällä tonni täyteen, melotaan talvella loput

Uudesta innostuva (selfienottamisen opinnot ovat vasta alussa, onneksi ei ole elanto kuvista kiinni)